Kuukausittainen arkisto: maaliskuu 2013

Pytinki-messut taas edessäpäin

Kiitos kaikille osastollamme käyneille, valitettavasti suuresta kiinnostuneiden määrästä johtuen emme pystyneet palvelemaan kaikkia riittävän nopeasti.

Mikäli jäit ilman kaipaamaasi tietoa tai tms. otathan meihin yhteyttä nyt messujen jälkeen.

Kiitos vielä kerran kaikille osapuolille hienoista messuista, niin kävijöille, järjestäjille, kuin messujen rakentajille.

Tervetuloa Pytinkimessuille osastollemme 4B

Mukana Callidus ( Alpha InnoTec lämpöpumput, ym. Edustaja paikalla la-su), Kaukomarkkinat (Panasonic lämpöpumput, Oso varaajat, Wolf maalämpöpumput ym. edustaja paikalla pe-su) ja FGFinland (Fujitsu lämpöpumput edustaja paikalla pe-su). Esillä Oso varaajat, Panasonic ilma-vesilämpöpumput, Fujitsu ilma-vesilämpöpumput, Alpha InnoTec maalämpöpumput, aurinkokeräimet, ym. Tervetuloa!

Aika ajaa kaukolämmön ohi

Mieti ennenkuin liityt kaukolämpö verkkoon ja selvitä energian hinta siirtomaksun kera/kwh. Ja selvitä kustannukset millä pääset eroon kaukolämmöstä jos haluat vaihtaa edullisempaan lämmitysmuotoon.

Taloa myydessä ei kaukolämpö ole enää myyntivaltti vaan pian päinvastoin.

http://www.talouselama.fi/minavaitan/aika+ajaa+kaukolammon+ohi/a2172119?s=u_id-2073415_1

Linkistä aukeaa alkuperäinen juttu Talouselämän sivuilla.

 

Suomen ilmastopaneeliksi itsensä nimittänyt ryhmä esitti kuluvan helmikuun puolivälissä, että suositeltavin tapa lämmittää kaupunkeja on sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto ja haja-asutusalueilla uusiutuva energia.

Perusteet tälle suositukselle ovat kuitenkin hyvin valikoivat, eivätkä ne ota lainkaan huomioon kaukolämpöverkkojen monopoliasemaa, raskasta kulurakennetta ja haitallisia ympäristövaikutuksia.

Yhdistetty sähkön ja lämmön tuottaminen on hyötysuhteeltaan tehokasta, mutta vain silloin, kun tarkastelu pysäytetään voimalan sisälle. Käytännön olosuhteissa lämpöverkon häviöt ja laitoksien toiminta optimialueen ulkopuolella – kesän lämpimillä ja talven pakkasilla – heikentävät rajusti hyväksi mainostettua hyötysuhdetta.

Suurten yhteistuotantolaitosten polttoaineena on kivihiili tai turve, joita on vaikea luokitella vihreiksi energianlähteiksi.

Myös venäläiselle maakaasulle rakennettuja laitoksia on, mutta kaasun nykyinen, korkea hinta merkitsee sitä, ettei sillä kannata tehdä enää sähköä. Monopoliasemassa olevan kaukolämpöyhtiön kannattaa toki tehdä kaasulla lämpöä, kun asiakkailla ei ole valinnanvaraa.

Vähemmän tunnettua on, että laitokset on mitoitettu siten, että jo muutamien asteiden pakkasilla useimpien kaupunkien yhteistuotantovoimaloiden lämpöteho ei enää riitä kaukolämpöverkon tarpeisiin. Tarvittava lisälämpöteho tuotetaan yleisimmin erillisessä kattilalaitoksessa raskaalla polttoöljyllä. Lisätehokattilat on sijoitettu joko yhteistuotantovoimalaitosten yhteyteen tai kaukolämpöverkon varrelle.

Ympäristöystävälliseksi mielletty kaukolämpö siis tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla – pääosin sellaisilla, jotka ovat kokonaisuudessaan tuontitavaraa ja jatkuvan, kiristyvän hintapaineen alla.

Ilmastopaneeli väittää, että lämpöenergia on yhteistuotantolaitoksissa ilmainen sivutuote. Se ei pidä paikkaansa, sillä jos lauhdutukseen käytettäisiin kaukolämpöverkon sijaan vesistöä, polttoaineesta saataisiin enemmän sähköä. Teoreettinen kokonaishyötysuhde kärsisi, mutta kaukolämpöverkon hävikit ja rakentamisen, ylläpidon sekä ympäristövahinkojen mukaan ottaminen laskentaan saattaisi muuttaa kuvan kokonaan toiseksi.

Jos lämmitykseen käytettäisiin ilmastopaneelin suositusten vastaisesti lämpöpumppuja, vähintään kaksi kolmasosaa tarvitusta energiasta olisikin ulkoilmaan tai kotimaiseen maaperään sitoutunutta aurinkoenergiaa.

Ruotsin kokemukset osoittavat kiistatta, että tällöin ei sähkön kulutus edes nouse, sillä sähkölämmityksestä maalämpöön siirtyvien kiinteistöjen säästämä sähkö kattaa sähkön lisäkulutuksen, jonka entiset kaukolämmittäjät ja öljylämmittäjät tuovat mukanaan.

Useimmissa laskelmissa unohdetaan myös, että maalämpöjärjestelmä tuottaa lähes ilmaista jäähdytystä.

Kaukolämmön heikko kohta on jakeluverkko. Sen rakentaminen on kallista, eikä ylläpitoa ole haluttu tehdä niin, ettei vuotoja maaperään tapahtuisi tavan takaa.

Kiehuva vesi aiheuttaa joskus hengenvaaran lähelle sattuneille, mutta pohjavedelle aiheutetuista haitoista ei ole edes puhuttu. Kiertoveteen on näet pakko lisätä lipeää ja korroosionestoaineita, jotta putkiston ruostumista voidaan hidastaa.

Vuodot eivät ole pieniä. Usein kyse on useista miljoonista litroista putkirikkoa kohden. Niistä ei ole kuitenkaan tarvinnut maksaa edes muodollisia korvauksia.

Mikään tarkastelu ei ota huomioon kaukolämpöverkon vaatimaa kaavoitusmaata eikä verkon purkamisesta koituvia kustannuksia.

Nykyinen rakennustapa matalaenergiataloineen sopii huonosti kaukolämmölle – verkon lämpöhäviöt kasvavat suuriksi pienenevään lämmitystarpeeseen nähden. Häviöt maksaa kuluttaja.

Pahin ongelma on kuitenkin monopoliasema, missä kaukolämmön myyjä voi määrätä hinnan – joissakin tapauksissa kaupunki myös pakottaa tontinomistajat monopolin asiakkaiksi.

Toiminnan luonne on tullut paljaana esille, kun kaupunki on myynyt sähköyhtiönsä vieraalle toimijalle. Silloin kaupunkilaisille on seljennyt, ettei sähkön tuottaminen ole ollut varsinainen bisnes. Lämmön ostajat ovat joutuneet energiayhtiöiden lypsylehmiksi, ja hinnat ovat kohonneet yksipuolisilla ilmoituksilla. Lisäksi viimeisimpien uutisten mukaan kaukolämmön ilmaisia päästöoikeuksia leikataan, tosin hitaasti. Sekin kuitenkin tulee kuluttajien maksettavaksi.

Tähän saakka kaukolämpöä on pidetty ympäristöystävällisenä ratkaisuna. Sitä se onkin 50–70-lukujen talokohtaisiin pannuhuoneisiin verrattuna.

Uutiskirjeestä saat muutkin uutiset päivittäin.
Tilaa uutiskirje

Nyt matalaenergiarakentaminen ja lämpöpumput ovat vuorostaan tehneet lämpömonopoleista vanhanaikaisia. Se olisi päättäjienkin havaittava ja ryhdyttävä katsomaan kriittisesti verkkojen laajentamista sekä vaatimaan niiden kunnossapidon ja hinnoittelun kohdalla päivänvalon kestävää toimintatapaa.

Artikkelin pääasiassa kirjoittanut Mika Manner on diplomi-insinööri ja hallituksen puheenjohtaja Senera Oy:ssä, IVT Centerissä. Muita kirjoittajia ovat Marko Hämäläinen Laroc Oy:stä, Jussi Sjöström JR Lämpötekniikasta, Reijo Niemi Diileri Oy:stä, Oskari Hyttinen IVT Center Turku Oy:stä, Jouni Koivula Pistoke RES Oy:stä ja Jouni Salakari Rototec Oy:stä.